18.6.2016

Kääntöpuolia - maanmuuton opettavaisuuksia

Kirjoitin viimeksi listausta parhaista ja hankalimmista puolista ulkosuomalaisena. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa huomioita siitä, mitä ei tule ajatelleeksi, kun päättää ryhtyä maanmuuttajaksi. Mikäli harkitset uuteen maahan muuttoa, näistä pohdiskeluista voi olla hyötyä jo ennakkoon tiedostettuina.

Monenmonet blogipostaukset pitkin internetiä on kirjoitettu ikävästä, pitkistä matkustusajoista ja niiden hinnoista, miten kaipaa sekä omaa kotiympäristöä, läheisiä ihmisiä, tuttuja ruokia että tuttuutta ylipäätään, joten nämä jätän vähemmälle. Sen sijaan tällaisia huomioita on kertynyt omaan muistojen arkkuun/arkistoon, joita en ollut ennakoinut:

Positiiviset ja negatiiviset yllätykset mamuna

Kaikkia ei voi suoraan luokitella joko-tai, koska opettavaisuuksissa on hyvät ja huonot puolensa.

Miten paljon itse kypsyy ihmisenä. Tietenkin minun on mahdotonta sanoa, paljonko ja mihin suuntaan olisin muuttunut siirtyessäni kaksikymppisyyden puolelta kolmikymppisyyteen ihan vain Suomessa pysytellen. Mutta uskallanpa arvata, että aika paljon enemmän perspektiiviä ihmiselon kirjoon on yleisesti kertynyt näin planeettamme pitkin poikin matkusteltua ja sisältäpäin toisiin kulttuureihin tutustumalla.

Olen nykyään paljon vähemmän tuomitseva ja johtopäätöksiin hyppäävä kuin viisi vuotta sitten. Otan esimerkiksi muiden huonon käytöksen tai huonon kohtelun minua kohtaan paljon vähemmän henkilökohtaisesti, sillä syitä siihen voi olla monia ja empatia (tietenkin tiettyyn rajaan asti) on yleensä hedelmällisempi ymmärtämistapa kuin kosto, kauna tai syyllistyminen. Toisaalta uskallan puolustaa rajojani vankemmin eli en anna muiden vaikuttaa elämääni negatiivisesti tai suuntiin, joihin en halua mennä.

Sanalla sanoen olen enemmän balanssissa ja zen kuin Suomesta lähtiessäni, millä asialla ei toki välttämättä ole Suomen kanssa tekemistä, mutta maasta- ja maahanmuuton ja sen tuomien ongelmien ylittämisen kanssa hyvinkin. Jos siis kaipaat tyynempää, rennompaa ja itsevarmempaa versiota itsestäsi, sellaisen saat kasvatettua lähes taatusti matkustelun tai maanmuuton sivutuotteena.

Tietoa on maailmassa valtavasti, mutta suomenkielelle siitä päätyy vain osa. Nyt kun elämäni tapahtuu englanniksi, tajuan, millainen uskomaton voimavara sujuva kielitaito on. Englanti ei toki ole ainoa suurkieli, jota kannattaa osata, mutta kyllä maailman uutiset, tapahtumat ja tieto avautuvat aivan eri tavalla ulottuville kuin pelkkää suomea puhuessa.

Toki Suomessakin asuessa voi englantia opiskella ja osata jopa hyvin, mutta kyllä itselleni tuppasi olemaan hivenen ponnistus lukea englanniksi, etenkään mitään kovin pitkää tekstiä, kun elämä muuten tapahtui suomeksi. Englanniksi kommunikointi oli verrattain vaivalloista, kun suomeksi ajatellut asiat piti kääntää erikseen englanniksi - sen sijaan, että ajattelisi suoraan englanniksi, kuten nyt.

Huomaan "täältä maailmalta" käsin, että suomalaisille saakka tihkuva tieto monestakin maailman tapahtumasta on YLEn ansiokkaista valistus- ja tiedostusponnisteluista huolimatta melko pinnallista ta joskus jopa puolueellista (eritoten talousasioista puhuttaessa). Jos ei jaksa tai pysty lukemaan pitkiä, monimutkaisia artikkeleja englanniksi vaikkapa maailmanpolitiikasta tai taloudesta, ei välttämättä saa käyttöönsä kuin yhden näkökulman, sen kulloinkin Suomessa vallalla olevan. Vaikka harva asia maailmassa on täysin vailla vaihtoehtoja, poliitikkojen lujasta "ei ole vaihtoehtoa" jankutuksesta huolimatta.

Maanmuton yksi kääntöpuoli siis on havainto, että tietoa on tarjolla paljon enemmän ihan kaikesta kuin koskaan voi käsitellä - lähestulkoon mikään ei ole mustavalkoista, ehdotonta tai päivänselvää.

Lahjakkuutta on maailmassa rajattomasti eikä lahjoja voi välttämättä asettaa paremmuusjärjestykseen. Kun tutustuu uusiin ihmisiin uusista kulttuureista, avautuvat silmät myös uusille ajattelutavoille, kuten moneen kertaan todettua. Eri maissa arvostetaan erilaisia asioita ja tätä kautta myös suomalaisille ominainen/rakas, suoraviivainen insinöörijärki ei olekaan ainoa tapa olla älykäs, viisas, lahjakas tai luova.

Esimerkiksi ranskalaiset näyttävät rakastavan taidetta, kulttuuria, historiaa ja tiedettä aivan omiin sfääreihinsä, ja Pariisissa sijaitseekin maailman suurin tiedepuisto Parc de la Villette, mahtavien kulttuurinähtävyyksien Louvren, Versailles´n, Notre Damen ym. lisäksi. Australialaiset puolestaan näyttävät arvostavan rennon nokkelaa, värikästä ja leikkisää taidetta ja (pop)musiikkia, mikä ei aurinkoisen kengurumaan porukalta ole yllättävää. Onko suomalaisen synkkä huonostimenee-elokuva- ja kirjallisuusgenre sitten syvällisempää tai viisaampaa kuin aussien lallallaa-meno? Ei, se on vain erilaista, kumpuaa eri asioista ja täyttää eri tarpeita.

Jos sinusta tuntuu, etteivät kykysi tule tarpeeseen tai ole arvostettuja Suomessa, ehkä "syypää" et olekaan sinä. Maailmalta taatusti löytyy maita ja kaupunkeja, joissa juuri sinun osaamistasi ja lahjojasi tarvitaan!

Rasismi ja hyväksikäyttö. Olen siitä onnellisessa asemassa oleva ihminen, että minua ei ole koskaan kiusattu koulussa, töissä tai muuallakaan, eikä minulla ole näin ollen aiempaa käsitystä siitä, miltä tuntuu, kun eristetään porukasta tai katsotaan alaspäin. Kun valkoisena länkkärinä muuttaa toiseen pääasiassa valkoiseen länkkärilään (Suomesta Australiaan), ei edes tule ajatelleeksi, että edessä voisi olla minuun kohdistuvaa rasismia.

Mitään rajua tai vakavaa en olekaan kohdannut, mutta alkuvaiheessa mamuna joutuu enemmän tai vähemmän silmätikuksi tai pahnanpohjimmaiseksi. Ansioluettelo ja työkokemus eivät vakuuta, koska ovat eri maasta. Aksentti paljastaa, että olet ulkkari, eli ehkä hieman tyhmä tai hidas, et ainakaan täysin true blue Aussien veroinen. Aasialaiset kaverini saavat joskus (onneksi harvoin) niskaansa sellaista kuraa kadulla että huhhuh, eli valitettavasti rasisteja löytyy tästäkin muuten hyvin toimivasta monien kulttuurien yhteisestä maasta.

Vastaantulijoista suurin osa on ystävällisiä tai edes neutraaleja, mutta niitäkin on, jotka yrittävät käyttää hyväksi uutta tulijaa, joko rahallisesti, fyysisesti tai muuten. Gumtree- nettitori on täynnä erilaisia työpaikkailmoituksia ja farmityölupailuja, joista osa on rehtiä kamaa, osa silkkaa huijausta.

Tyttönä/naisena on tottunut siihen (ikävä kyllä), että vieraiden kanssa kannattaa olla varuillaan missä maassa vain, mutta myös pojat/miehet voivat joutua kummallisiin kynsiin. E:n kautta olen kuullut useammankin tarinan häneen ja hänen ulkkarituttuihinsa kohdistuneista hyväksikäyttöyrityksistä, joissa esim. vuokranmaksua on pyydetty seksipalveluina.

Tämä ei varmasti ole mikään Australian yksinominaisuus, vaan maasta kuin maasta löytynee niitä, joiden mielestä on ihan ok yrittää hyötyä untuvikoista. Sydney Film Festivalilla esitettiin juuri dokumenttielokuva, jossa kuvataan kahden suomalaistytön kokemuksia outback-baarin työntekijöinä. Helppo on arvata, millaista asennetta he saivat osakseen perähikiällä. Eli varovaisuutta kannattaa matkassa olla, ja myös itseluottamusta sanoa ei ja peräytyä mistä tahansa diilistä, jos asiat alkavat lipsua alamäkeen.

Huijaaminen. Tämä liippaa hyväksikäyttöä, mutta on epäsuorempaa. Suomessa on tottunut luottamaan toisiin ja uskomaan, mitä kerrotaan. Harva valehtelee vasten naamaa, etenkään virallisissa yhteyksissä eli kaupantekijäisissä, vuokranantajana tms. Täällä olen joutunut useammankin kerran setvimään joko itseen tai muihin kohdistunutta huijausta, tai vähintäänkin vedätysyritystä, jossa vuokralaisen tai asiakkaan oikeuksia jätetään kertomatta tai suoranaisesti vääristellään.

Ausseilla on toisaalta ihailtava, toisaalta rasittava tapa uskaltaa puhua bullshittiä pokerinaamalla. Joskus tämä on kätevää (etenkin silloin kun pitää puolustaa omia oikeuksiaan tai esimerkiksi hakea työpaikkaa, ja omien kykyjen tai tietomäärän pumppaaminen isommaksi on hyvä juttu). Monesti tämä on pelkästään rasittavaa, kun minkä tahansa kaupan tai bisneksen asiakaspalvelija vedättää joko siksi, ettei tiedä, ei halua/jaksa etsiä tietoa, halua paljastaa pomolleen ettei tiedä, tai ihan vain vanhanaikaisesti haluaa nyhtää sinulta rahaa.

Joku kuukausi sitten esimerkiksi autoimme naapuriamme, nuorta kiinalaistyttöä, joka oli vasta saapunut maahan eikä siten tiennyt oikeuksiaan - ja oli kävelevä mainos sille, ettei tiedä. Hänen asuntoonsa ei tullut ollenkaan kuumaa vettä eikä lieden kaasu ollut kytketty päälle. Kun hän tuli itku silmässä kysymään meiltä, mitähän pitäisi tehdä, ohjeistimme vankasti pysymään tiukkana vuokra-agentin kanssa ja vaatimaan palvelut, jotka vuokraan kuuluvat. Kylmä suihku ja kylmän ruuan syöminen joka työpäivän päälle kun ei ole täyden vuokran arvoista...

Tyttö ei ensin uskaltanut "nostaa haloota", mutta lopulta lähes parin viikon odottelun ja peräänsoittelun jälkeen - agentti kun ei kuulemma voinut "tehdä mitään" - hän ohjeemme mukaan ilmoitti napakasti agentille, että kantelee asiasta kuluttajasuojaan. Kappas kappas, kaasu ja vesi menivät päälle heti seuraavana aamuna. Kun muita ulkosuomalaisia kuuntelee, ulkkareiden huijaus tuskin on aussien erityispiirre, vaan tätäkin tapahtuu kaikkialla - oletettavasti myös Suomessa.

Jos jokin kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, tai käänteisesti, liian pahalta ollakseen totta, kysele neuvoja muilta niin laajalti kuin pystyt: todennäköisesti joku kanssamamu on jo törmännyt samaan ja pystyy neuvomaan, miten tästä eteenpäin.

Miten kodin käsite voi laajeta. Ensimmäiset pari vuotta Perthissä olivat enemmän tai vähemmän totuttelua, ja henkistä heittelehtimistä uutuuden auvosta kulttuurishokin ja byrokratian loukkoihin. En siis mitenkään taianomaisesti tiennyt vuodesta 2011 lähtien, että tässä on pitkäaikainen kotini. En myöskään voi (vielä tai vieläkään) sanoa olevani ehta aussi - tuskin sitä tulen koskaan olemaan, tai pikemminkin, miten edes määritellään ehta aussi? Mutta en ole enää ns. normisuomalainenkaan.

Olen onnekkaassa tilanteessa nyt, kun minulla on kaksi yhtä läheistä kotimaata, joiden luonto, näkymät, ilmasto, kulttuuri ja ihmiset ovat kummassakin omalla tavallaan ja omilla vahvuuksillaan äärimmäisen tärkeitä ja rakkaita.

Olen koko elämäni tuntenut itseni irralliseksi kiertolaiseksi sikäli, ettei yksikään kotiseutu ole muodostunut niin rakkaaksi, etteikö sieltä voisi lähteä/muuttaa pois. Nyt olen tajunnut, että olen ajatellut kotiseudun liian kapeasti ja paikallistavasti aiemmin. Jos kotoisuuden tunteella mittaa, kotini ei ole tietty talo tai kaupunki, vaan kotejani ovat kaksi mannerta - Eurooppa ja Australia.

Home is where your heart is - koti siellä missä sydän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!